Paikallista sopimista koskevia sääntöjä

Sopiminen ja sopimus

Työpaikoilla käydään monenlaisia neuvotteluja, keskusteluja ja palavereja. Neuvottelutulos ei ole automaattisesti luonteeltaan sopimus, vaan saattaa tarkoittaa vasta tietynlaisen yhteisymmär­ryksen saavuttamista. Neuvottelun tuloksena saattaa olla myös jonkinlainen suostumus (eli lupa tai myöntyminen) johonkin toi­menpiteeseen (kuten suostumus ylitöihin, muutoksiin, siirtoihin tai vapaapäivään).

Paikallinen sopiminen muun muassa työehtosopimuksen määräyk­sistä on neuvottelua, jonka tuloksena yleensä syntyy paikallinen sopimus. Paikallinen sopimus suositellaan aina tehtäväksi kirjal­lisena. Kemian aloilla paikallinen sopimus on tehtävä kirjallisena, jos jompikumpi osapuoli sitä pyytää. Toimihenkilöiden työehto­sopimuksen mukaan sopimus on lisäksi tehtävä kirjallisena aina, jos sopimus on voimassa yli kaksi viikkoa.

Työpaikalla neuvotellaan monista eri asioista hyvän yhteistoiminnan hengessä. On asioita, jotka ovat työnantajan työnjohtovallan piirissä, ja näin ollen työnantajalla on niistä oikeus päättää yksipuolisesti. Työnjohtovallan alla olevistakin asioista on työpaikalla hyvä keskustella ja on myös huomioitava, että osa asioista vaatii neuvottelemista esimerkiksi työehtosopimuksen tai yhteistoimintalain perusteella. Työnantajan niin halutessa myös työnjohtovallan alaisista asioista neuvotteluosapuolet voivat sopia paikallisesti.


Lain säännökset

Esimerkiksi työsopimuslaissa, työaikalaissa, vuosilomalaissa ja yhteistoimintalaissa on säännöksiä paikallisesta sopimisesta ja lakien säännöksistä poikkeamisen mahdollisuudesta. Vaikka työ­lainsäädäntö on paljolti työntekijän suojaamisen takia vähim­mäispakottavaa oikeutta, sisältyy työlakeihin useita sellaisia sään­nöksiä, joista voidaan sopia toisin muun muassa työsopimuksella. Vähimmäispakottavuudella tarkoitetaan sitä, että lain tai työeh­tosopimuksen määräys takaa työntekijälle tietyn minimitason ja näin ollen työntekijän kannalta edullisemmin voidaan aina sopia.

Yhteenvetona voidaan todeta, että työlainsäädännöstä löytyy siis monenlaisia määräyksiä:

1. Pakottavia määräyksiä, joista ei voi poiketa työntekijälle epä­edullisesti edes valtakunnallisella työehtosopimuksella. Tällaisia ovat esimerkiksi irtisanomisperusteet.

2. Puolipakottavia määräyksiä, joista voi poiketa ainoastaan työ­ehtosopimuksella. Tällaisia ovat esimerkiksi lisä- ja ylityöstä mak­settavat korvaukset.

3. Tahdonvaltaisia määräyksiä, joista voi poiketa työsopimuksella tai työehtosopimuksella. Tällaisia ovat esimerkiksi irtisanomisajat.

Osa lakien säännöksistä on sellaisia, että niistä voidaan poiketa vain työehtosopimuksilla. Tällaisissa työlainsäädännön pykälissä asia määritettään usein sanoilla ”Työnantajien ja työntekijöiden valtakunnallisilla yhdistyksillä on X §:stä poiketen mahdollisuus sopia, että…” Työnantajan ja työntekijän välinen sopimus työnte­kijälle epäedullisempaan suuntaan tällaisesta asiasta ei ole sallit­tua ilman sopimiseen oikeuttavaa työehtosopimuksen määräystä.

Ne työnlainsäädännön pykälät, joista voidaan poiketa työnteki­jälle epäedullisempaankin suuntaan ilman työehtosopimuksen määräyksiä, tunnistaa yleensä lain sanamuodosta ”Jollei muus­ta sovita…” tai ”Työnantaja ja työntekijä voivat sopia…”. Tällöin asiasta voidaan sopia työnantajan ja työntekijän kesken ilman luottamusmiestä.

Työehtosopimukset

Valtakunnallisissa työehtosopimuksissa on vähimmäispakottavia määräyksiä, sopimisen sallivia määräyksiä ja paikallista sopimista edellyttäviä määräyksiä. Monissa työehto-sopimuksissa on mää­räyksiä, joiden osalta toisin sopiminen paikallisesti on sallittu. Täl­lainen määräys voi olla muotoiltu esimerkiksi: ”ellei paikallises­ti sovita toisin” tai ”paikallisesti voidaan sopia toisin”. Sovittaessa tällöin asiasta paikallisesti, muutetaan työehtosopimuksen sisäl­töä. Tällaista työehtosopimukseen perustuvaa paikallista sopimus­ta pidetäänkin työehto-sopimuksen osana. Siksi tällaisen paikalli­sen sopimuksen tulkintaerimielisyydet ratkais-taan työehtosopi­muksen neuvottelujärjes-tystä koskevien määräysten mukaisesti.

Työehtosopimuksissa voi myös olla määräyksiä, jotka siirtävät tie­tyn työehdon määrittelyn paikallisille osapuolille sopimista edel­lyttäen (”asiasta x sovitaan paikallisesti”). Paikallista sopimis­ta edellyttävät työehtosopimusmääräykset saattavat rajoittaa työnantajan määräysvaltaa, sillä kyseessä saattaa olla työnanta­jan määräysvallan piiriin normaalisti kuuluva seikka, josta työeh­tosopimuksen mukaan onkin paikallisesti sovittava.

Työehtosopimuksissa on usein toissijaismääräyksiä, joita kutsu­taan ”perälaudoiksi”. Jos paikallisen sopimisen alueeseen kuulu­vasta asiasta ei sovita, noudatetaan työehtosopimuksessa olevaa perälautaa eli toissijaismääräystä. Perälauta voi olla esim. työajoissa: ”ellei työajasta paikallisesti toisin sovita, noudatetaan työehtosopimuksen työaikamääräystä”.

Työehtosopimuksissa voi myös olla määräyksiä, joissa asetetaan rajoja tai raameja sille, minkälaisten rajojen puitteissa paikallis­ten sopimusten tulisi pysyä. Esimerkiksi liukuvasta työajasta on saatettu määrätä, että työaikojen tulee kuitenkin pysyä tietyis­sä rajoissa ja tasoittua jonkin ajanjakson kuluessa. Myös luotta­musmies voi sopia raamit, joiden puitteissa yksittäiset työnteki­jät voivat asiasta sopia.

Työehtosopimusten mukaan paikallinen sopiminen tehdään sopimuksessa olevien neuvottelujärjestystä koskevien määräys­ten mukaisesti, eli työnantajan ja luottamusmiehen kesken. Luottamusmiehen tekemä paikallinen sopimus sitoo nii­tä henkilöitä, joita luottamushenkilön on katsottava edustavan. Jos työehtosopimuksen mukaista luottamusmiestä ei ole valittu, ei paikallinen sopiminen ole mahdollista niiden määräysten osalta, jotka edellyttävät luottamusmiehen sopimista. Asiasta riippuen sopimusosapuolena voi olla myös yksittäinen työntekijä, toimi­henkilö tai ylempi toimihenkilö.

Työehtosopimusten muutokset

Myös työsopimuksen tasoisella sopimuksella voidaan jo alkaneen työsuhteen aikana sopia pätevästi monenlaisia työsopimusehtojen muutosasioita. Työntekijä ja työnantaja voivat sopia työsopimuk­sella aina paremmin kuin työehtosopimus tai laki. Paikallistason sopimisen keinoina voidaan mainita myös sellaiset pitkään jat­kuneet käytännöt, joista on tullut sopimuksen veroisia. Muutos­sopimukset ovat työsopimuksen liitteitä. Muutossopimuksia teh­dään erityisesti silloin, kun ei haluta muuttaa koko työsopimusta. Muutossopimuksia voidaan toteuttaa myös määräaikaisena, esim. jonkin projektin ajan tai kokeiluluontoisesti.

Muut sopimukset

Lisäksi työsuhteeseen vaikuttavia sopimuksia voidaan tehdä nor­maalin sopimusvapauden puitteissa. Se mahdollistaa paikallisen sopimisen sellaisissakin asioissa, joita työoikeuden normistot eivät sinänsä sääntele. Työsuhteeseen liittyviin asioihin kuuluu monia sellaisia asioita, joista ei työlaeissa, työehtosopimuksissa tai työ­sopimuksissa ole säännöksiä tai määräyksiä. Esimerkiksi työnanta­jan työnjohtovallan piiriin sinänsä kuuluvista asioista voivat pai­kalliset osapuolet halutessaan sopia. Paikallisesti voidaan myös sopia normaalin työehtosopimuksen mukaisen peruspalkan lisäk­si mahdollisesti tulevista tulos- tai voittopalkkioista. Yleisen sopi­musvapauden nojalla voidaan työpaikoilla esimerkiksi sopia etä­työstä, liikkuvasta työstä, työkyky- ja työhyvinvointiasioista tai koulutuksesta.